sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kuinkas sitten kävikään

Tervehdys Tunturien Yöpuolelta! Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen, kaunis ja tältä erää ohi.
Takana on täten myös ensimmäinen kesämme paluumuuttolintuina (joukossa tosin myös pari puhdasveristä muuttolintua, kolme viidesosaa meistä on asustanut täällä myös aiemmin).

Muutto meni hyvin: lapset kestivät tuntikausien takapuolimaratonin suhteellisen vähillä rähinöillä, aikataulu ei räjähtänyt kovin pahasti käsiin ja vain yksi ainut tavara särkyi. Tosin tietenkin se ainut oli tunnearvoa täynnä, mutta ei hätää kun talosta löytyy Käsistään Kätevä Mies, joka iltapuhteenaan askarteli särkyneen sisustuselementin lähes entistä ehompaan kuntoon. Helpotuksista suurin oli kuitenkin se, että sikana säkissä vuokrattu uusi kotipesämme osoittautui paljon paremmaksi kuin etukäteen ehdimme pelätä. Vaikka virallisesti olemme edelleen kerrostaloasujia, ei se käytännössä juuri siltä tunnu kun hissiä ei ole, kerroksia talosta löytyy vain kaksi, ja pihan perällä solisee puhdasvetinen puro.

Lapin kesä
Näkymä isommalta (kyllä, meillä on myös pienempi) parvekkeelta.

Sammaloituneet betoniportaat
Rappioromanttiset rappuset pyykkituvan takana.

Alkukesän suloa
Kotirantamaisema
Lapinpoika
Metsämörri

Kesäkoivut
Aamuhetki kullan kallis.

Yhden mullistuksen jälkeen pukkasi hetikohta toista samanmoista, kun reilun viikon asustelun jälkeen päästä pätkähdin töihin. Sen koommin olen häärinyt hoiva-avuttarena Hongikon seniorisirkuksessa, tai palvelukodissa kuten virkaintoisempi määritelmä kuuluu.

Juhannukseksi karkasimme näiltä raukoilta rajoilta vielä syvemmälle susirajan taakse, lapsuudenkotiini Tenonvarteen, jossa kaikki on niin ihanasti rempallaan...

Juhannusjuusto
Juhannuksen kruunuksi mälkytimme juustokeiton perinteiseen tapaan.

Viikonloppu alkoi kriisitunnelmissa, kun mölkkypeli unohtui kotiin. Mutta se kriisi oli äkkiä ratkaistu, kun Mies harppoi halkovajaan ja tuokion kuluttua peli saattoi alkaa :D

Juhannustaikoja.

Vanhojen lastenrattaiden raadosta tuli kultakutrien leikeissä Uljas Raitiovaunu.

Avain emännän lapsuuteen

Luona vanhan veräjän

Harjus
Kosteasta kodostaan nous harri puuhun laulamaan.

Suven sulkiessa vihreät silmänsä meni arkemme vielä kerran vinksinvonksin, kun Mies ja Mukulat lähtivät kouluun. Kaiken kukkuraksi ensinmainitun opinahjo on naapuripitäjässä asti, joten arkemme sujuu (tai on sujumatta) eri osoitteissa. Alkupaniikista päästyä elo kuitenkin asettui mukavasti uomiinsa, lapset löysivät heti kavereita ja Mieskin viihtyy opintiellä puukkojen ja kuksien ynnä muiden Lapinaarteiden salaperäisiä syntyjä oppimassa.

Kuksan luonnos
Puoliksi tehty.

Tämmöiseltä se siis nyttemmin näyttää, tämän uusperheen elo ja olo täällä Seitsentähden alla. Tulukeehan käymään! ;)

tiistai 10. toukokuuta 2016

Go I Know Not Whither, Fetch I Know Not What (Mene en-tiedä-minne etsimään en-tiedä-mitä)

Lapin luonto on outoa taigaa... vai miten se nyt menikään? Minun kai se pitäis tietää ja muistaa, kun kerta pohjoisessa olen mennyt syntymään ja aikuiseksi asti ylöskasvamaan. Sitten utelias nuori veri veti maailmalle, vähän sinne sun tänne, kokemaan ja tekemään vähän sitä sun tätä. Viimeisin vuosikymmen vilahti silmien ohitse Oulussa, mutta kotiseutukaipuu ei ole kadonnut mihinkään. Ja mitä viisaammaksi mie elän, sitä paremmin mie osaan ja uskallan kuunnella sitä kuuluisaa syrämen ääntä, joka juuri nyt neuvoo meitä Lappiin."Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki." Niin se kuiskaa, mokoma, ja on se niin monta kertaa oikiassa ollut pähkähulluine neuvoineen, etten mie jaksa uskoa sen hirviästi erehtyvän nytkään. Sinne siis, vaikka emme vielä kovin pikkutarkasti tiedäkään, kuinkas meille sitten käykään ja mitä ihmettä tuleman pitää. Uudesta kotipesästämme tiedämme sentään osoitteen ja sen, että se kartasta katsoen sijaitsee Taimenlammelta itään, Jäkäläjängältä länteen. Ja eiköhän tuo jo tähän hätään riitäkin, loput nähdään sitten kun sinne asti ehditään. Eipä siihen enää niin kovin kauvaakaan ole, vajaa kuukausi vain. Paljon on vielä pakkaamatta ja muutakin tähdellistä toimittamatta. Kai se pittää ruveta tuumasta toimeen ni tulee tästäki päivästä muutaki ko sanomista. Kiitos kun piipahdit ja tervetuloa toistekin!

P.S. Katoan feispuukista parin päivän sisään, ja muista somesysteemeistä olen onnekseni älynnyt pysyä kaukana. Minut löytää siis tästälähin netistä vain ja ainoastaan täältä blogista. Säästyypähän sekin kaikki skrollailuun kulunut aika kaikkeen tähdellisempään, kuten mättäillä istumiseen ja muuhun sellaiseen. Tässä vielä rautaisannos Lapin taikaa ja tunnelmaa. (Aivan vielä ei hilla kuki, mutta kotijoki on kuulemma jo kantensa luonut ja kevät on jo matkalla pohjoiseen. Kumpikohan ehtii uuteen kotikylään ensin, koivunlehti vai me?)