Tervehdys Tunturien Yöpuolelta! Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen, kaunis ja tältä erää ohi.
Takana on täten myös ensimmäinen kesämme paluumuuttolintuina (joukossa tosin myös pari puhdasveristä muuttolintua, kolme viidesosaa meistä on asustanut täällä myös aiemmin).
Muutto meni hyvin: lapset kestivät tuntikausien takapuolimaratonin suhteellisen vähillä rähinöillä, aikataulu ei räjähtänyt kovin pahasti käsiin ja vain yksi ainut tavara särkyi. Tosin tietenkin se ainut oli tunnearvoa täynnä, mutta ei hätää kun talosta löytyy Käsistään Kätevä Mies, joka iltapuhteenaan askarteli särkyneen sisustuselementin lähes entistä ehompaan kuntoon. Helpotuksista suurin oli kuitenkin se, että sikana säkissä vuokrattu uusi kotipesämme osoittautui paljon paremmaksi kuin etukäteen ehdimme pelätä. Vaikka virallisesti olemme edelleen kerrostaloasujia, ei se käytännössä juuri siltä tunnu kun hissiä ei ole, kerroksia talosta löytyy vain kaksi, ja pihan perällä solisee puhdasvetinen puro.
 |
| Näkymä isommalta (kyllä, meillä on myös pienempi) parvekkeelta. |
 |
| Rappioromanttiset rappuset pyykkituvan takana. |
 |
| Kotirantamaisema |
 |
| Metsämörri |
 |
| Aamuhetki kullan kallis. |
Yhden mullistuksen jälkeen pukkasi hetikohta toista samanmoista, kun reilun viikon asustelun jälkeen päästä pätkähdin töihin. Sen koommin olen häärinyt hoiva-avuttarena Hongikon seniorisirkuksessa, tai palvelukodissa kuten virkaintoisempi määritelmä kuuluu.
Juhannukseksi karkasimme näiltä raukoilta rajoilta vielä syvemmälle susirajan taakse, lapsuudenkotiini Tenonvarteen, jossa kaikki on niin ihanasti rempallaan...
 |
| Juhannuksen kruunuksi mälkytimme juustokeiton perinteiseen tapaan. |
 |
| Viikonloppu alkoi kriisitunnelmissa, kun mölkkypeli unohtui kotiin. Mutta se kriisi oli äkkiä ratkaistu, kun Mies harppoi halkovajaan ja tuokion kuluttua peli saattoi alkaa :D |
 |
| Juhannustaikoja. |
 |
| Vanhojen lastenrattaiden raadosta tuli kultakutrien leikeissä Uljas Raitiovaunu. |
 |
| Avain emännän lapsuuteen |
 |
| Luona vanhan veräjän |
 |
| Kosteasta kodostaan nous harri puuhun laulamaan. |
Suven sulkiessa vihreät silmänsä meni arkemme vielä kerran vinksinvonksin, kun Mies ja Mukulat lähtivät kouluun. Kaiken kukkuraksi ensinmainitun opinahjo on naapuripitäjässä asti, joten arkemme sujuu (tai on sujumatta) eri osoitteissa. Alkupaniikista päästyä elo kuitenkin asettui mukavasti uomiinsa, lapset löysivät heti kavereita ja Mieskin viihtyy opintiellä puukkojen ja kuksien ynnä muiden Lapinaarteiden salaperäisiä syntyjä oppimassa.
 |
| Puoliksi tehty. |
Tämmöiseltä se siis nyttemmin näyttää, tämän uusperheen elo ja olo täällä Seitsentähden alla. Tulukeehan käymään! ;)
