tiistai 10. toukokuuta 2016

Go I Know Not Whither, Fetch I Know Not What (Mene en-tiedä-minne etsimään en-tiedä-mitä)

Lapin luonto on outoa taigaa... vai miten se nyt menikään? Minun kai se pitäis tietää ja muistaa, kun kerta pohjoisessa olen mennyt syntymään ja aikuiseksi asti ylöskasvamaan. Sitten utelias nuori veri veti maailmalle, vähän sinne sun tänne, kokemaan ja tekemään vähän sitä sun tätä. Viimeisin vuosikymmen vilahti silmien ohitse Oulussa, mutta kotiseutukaipuu ei ole kadonnut mihinkään. Ja mitä viisaammaksi mie elän, sitä paremmin mie osaan ja uskallan kuunnella sitä kuuluisaa syrämen ääntä, joka juuri nyt neuvoo meitä Lappiin."Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki." Niin se kuiskaa, mokoma, ja on se niin monta kertaa oikiassa ollut pähkähulluine neuvoineen, etten mie jaksa uskoa sen hirviästi erehtyvän nytkään. Sinne siis, vaikka emme vielä kovin pikkutarkasti tiedäkään, kuinkas meille sitten käykään ja mitä ihmettä tuleman pitää. Uudesta kotipesästämme tiedämme sentään osoitteen ja sen, että se kartasta katsoen sijaitsee Taimenlammelta itään, Jäkäläjängältä länteen. Ja eiköhän tuo jo tähän hätään riitäkin, loput nähdään sitten kun sinne asti ehditään. Eipä siihen enää niin kovin kauvaakaan ole, vajaa kuukausi vain. Paljon on vielä pakkaamatta ja muutakin tähdellistä toimittamatta. Kai se pittää ruveta tuumasta toimeen ni tulee tästäki päivästä muutaki ko sanomista. Kiitos kun piipahdit ja tervetuloa toistekin!

P.S. Katoan feispuukista parin päivän sisään, ja muista somesysteemeistä olen onnekseni älynnyt pysyä kaukana. Minut löytää siis tästälähin netistä vain ja ainoastaan täältä blogista. Säästyypähän sekin kaikki skrollailuun kulunut aika kaikkeen tähdellisempään, kuten mättäillä istumiseen ja muuhun sellaiseen. Tässä vielä rautaisannos Lapin taikaa ja tunnelmaa. (Aivan vielä ei hilla kuki, mutta kotijoki on kuulemma jo kantensa luonut ja kevät on jo matkalla pohjoiseen. Kumpikohan ehtii uuteen kotikylään ensin, koivunlehti vai me?)