sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kuinkas sitten kävikään

Tervehdys Tunturien Yöpuolelta! Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen, kaunis ja tältä erää ohi.
Takana on täten myös ensimmäinen kesämme paluumuuttolintuina (joukossa tosin myös pari puhdasveristä muuttolintua, kolme viidesosaa meistä on asustanut täällä myös aiemmin).

Muutto meni hyvin: lapset kestivät tuntikausien takapuolimaratonin suhteellisen vähillä rähinöillä, aikataulu ei räjähtänyt kovin pahasti käsiin ja vain yksi ainut tavara särkyi. Tosin tietenkin se ainut oli tunnearvoa täynnä, mutta ei hätää kun talosta löytyy Käsistään Kätevä Mies, joka iltapuhteenaan askarteli särkyneen sisustuselementin lähes entistä ehompaan kuntoon. Helpotuksista suurin oli kuitenkin se, että sikana säkissä vuokrattu uusi kotipesämme osoittautui paljon paremmaksi kuin etukäteen ehdimme pelätä. Vaikka virallisesti olemme edelleen kerrostaloasujia, ei se käytännössä juuri siltä tunnu kun hissiä ei ole, kerroksia talosta löytyy vain kaksi, ja pihan perällä solisee puhdasvetinen puro.

Lapin kesä
Näkymä isommalta (kyllä, meillä on myös pienempi) parvekkeelta.

Sammaloituneet betoniportaat
Rappioromanttiset rappuset pyykkituvan takana.

Alkukesän suloa
Kotirantamaisema
Lapinpoika
Metsämörri

Kesäkoivut
Aamuhetki kullan kallis.

Yhden mullistuksen jälkeen pukkasi hetikohta toista samanmoista, kun reilun viikon asustelun jälkeen päästä pätkähdin töihin. Sen koommin olen häärinyt hoiva-avuttarena Hongikon seniorisirkuksessa, tai palvelukodissa kuten virkaintoisempi määritelmä kuuluu.

Juhannukseksi karkasimme näiltä raukoilta rajoilta vielä syvemmälle susirajan taakse, lapsuudenkotiini Tenonvarteen, jossa kaikki on niin ihanasti rempallaan...

Juhannusjuusto
Juhannuksen kruunuksi mälkytimme juustokeiton perinteiseen tapaan.

Viikonloppu alkoi kriisitunnelmissa, kun mölkkypeli unohtui kotiin. Mutta se kriisi oli äkkiä ratkaistu, kun Mies harppoi halkovajaan ja tuokion kuluttua peli saattoi alkaa :D

Juhannustaikoja.

Vanhojen lastenrattaiden raadosta tuli kultakutrien leikeissä Uljas Raitiovaunu.

Avain emännän lapsuuteen

Luona vanhan veräjän

Harjus
Kosteasta kodostaan nous harri puuhun laulamaan.

Suven sulkiessa vihreät silmänsä meni arkemme vielä kerran vinksinvonksin, kun Mies ja Mukulat lähtivät kouluun. Kaiken kukkuraksi ensinmainitun opinahjo on naapuripitäjässä asti, joten arkemme sujuu (tai on sujumatta) eri osoitteissa. Alkupaniikista päästyä elo kuitenkin asettui mukavasti uomiinsa, lapset löysivät heti kavereita ja Mieskin viihtyy opintiellä puukkojen ja kuksien ynnä muiden Lapinaarteiden salaperäisiä syntyjä oppimassa.

Kuksan luonnos
Puoliksi tehty.

Tämmöiseltä se siis nyttemmin näyttää, tämän uusperheen elo ja olo täällä Seitsentähden alla. Tulukeehan käymään! ;)

5 kommenttia:

  1. Ihana kuulla teistä. Monta kertaa olen käynyt blogiasi katsomassa. En ole tajunnut,että kirjoittaminen tänne on näin kätevää. Lapset kasvavat, erityisesti tuo Metsämörri on jo iso poika vai mitä lienee äiti mieltä. Mites koululaiset, onko ekaluokkalainenkin jo sopeutunut koulun rutiineihin? Teidän elämä kuulostaa olevan mallillaan. Meillä tapahtui iso muutos, kun päästettiin tytöt asumaan yhteiseen asuntoon keskustaan. Nyt mietitään sitten muuttoa Geren kanssa pienempään taloon, on niin omituista, kun on kaksi tyhjää huonetta. Oikein mukavaa syksyä teille kaikille ja ottakaahan yhteyttä kun tulette tänne isolle kirkolle käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpähän koko kesänä kertaakaan kerinnyt päivitellä blogia, mutta kuten kaikesta yllämainitusta voi päätellä, arki on hetkittäin ollut aikamoista hektiikkaa... alkukesästä meillä ei vielä ollut edes nettiä, mutta nyt kun perusarki on saatu pyörimään niin jospa tuota tulisi useammin ehdittyä bloggailemankin :) Onhan tuo Metsämörri jo iso ja reipas kaveri, aamukuudelta lähtee aina äidin kanssa polkemaan aamuhoitoon 3 kilsan päähän :O Terkut tytöille ja tsemppiä teille muutosten keskelle <3

      Poista
  2. Ajattelinkin, että kiirettä on piisannut. Saran kanssa on puhuttu, että ikävä on teitä kaikkia. Tsemppiä sulle työelämään, oot varmasti tykätty vanhusten hoitajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ❤ En kai mie kovin vihattukkaan oo kun ekan pätkän jälkeen kysyttiin haluanko jatkaa 😊

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Hei! Kiva kun kävit ja istahdit nettimättäälle kuulumisiamme kuulemaan. Jätäthän käynnistäsi jäljen vastasataneeseen lumeen.