sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Piparipyhä

Joulunodotus alkaa meidän perheessä ensimmäisestä adventtisunnuntaista, jolloin kotona leijailee suloinen piparkakun tuoksu. Niin tapahtui tänäkin vuonna.

Piparitaikina
Perinteeseen kuuluu, että leivon piparkaakkutaikinan itse. (Perinteeseen kuuluu myös, että joku on yön aikana käynyt sitä maistelemassa...)
Lehmämuotti
Kuka saa, kuka saa, muottilootaan kurkistaa? 

Piparimuotteja
Vuosien saatossa on tullut hankituksi muutama muotti.
Lapsoset ketterät hoitavat leipomisen, äitimuori kuvaamisen.
Piparintekoa
Sisko ja sen veli sokerileipureina.
Lasten lemppareihin lukeutuu niin klassikkoja...
Kirahvimuotti
...kuin vähän eksoottisempiakin aiheita.
Valmiita pipareita pellillä jäähtymässä.
Saa ottaa!

Joko teillä on syöty / paistettu pipareita? Jaksatko, ehditkö ja tykkäätkö tehdä taikinan itse?


14 kommenttia:

  1. Oi mikä ihana piparintuoksu ihan tulvahti nenään lukiessa:) Ihanat kuvat! Tuo piparien leipominen onkin niin mukavaa yhteistä puuhaa:) Meillä ei ole vielä pipareita tehty, mutta torttuja on kyllä jo kerran paistettu:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja ihanaa alkanutta joulukuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas ei ole vielä torttuiltu, ehkä ensi viikonloppuna sitten 😊 Kiitos samoin sinullekin!

      Poista
  2. Piparit on vielä paistamatta. Kyllä taikinan kuuluu olla itse tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kerran ostanut valmistaikinan. En ostanut toista kertaa kun muksut ilmoiti että äidin tekemä on paljon parempaa😄

      Poista
  3. Hei. Sulla on kivoja kirjoituksia ja valokuvia. Täytynee lisätä sinut kiinnostavien blogien listaan ☺ Piparit tuoksuvat meillä vasta sitten, kun lapset tai lastenlapset valloittavat tuvan. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, Kristiina. Piparien leipominen on kyllä itellekin yksi parhaista lapsuusjoulumuistoista. Ihana että pipariperinne yhä porskuttaa vahvana.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo 😊 Varsinki nuo tyttäret alakaapi olla näissä hommissa näppärämpiä ko äitinsä 😄

      Poista
  5. Itse leivottu piparitaikina on varmasti herkkua. Meillä käytetään arjen kiireessä valmistaikinaa. Niissäkin on tosin valtava ero; isäntä hoitaa yleensä meidän perheen kauppaostokset, kun sattuu työmatka menemään näppärästi kaupan ohi, ja joka joulu tulee väärä taikina. Aina sanon, että ei sitä tiettyä, kun se tarttuu pöytään ja on jotenkin pahvisen makuista, mutta isännän mieleen on jotenkin juurtunut se, että piparitaikinoiden edessä silmään osuu "se paketti, mitä aina käytetään" :D Viime jouluna kirjoitin merkin muistiin ja nyt pistin ostoslistaan, että ei sitä. Jännityksellä odotan, tuleeko tänään oikeaa merkkiä. Jos ei, niin kai se on ensi jouluna tehtävä itse taikina ja toivottava, että tulee parempaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😄 Minullakin oli varmaan juuri tuo sama merkki, kun kerran kokeilin valmistaikinaa. Onhan niissä varmasti eroja niinkuin resepteissäkin. Olen pohtinut josko joku joulu kokeilisin jotain toista piparireseptiä, mutten vielä ole tohtinut.

      Poista
  6. Pipareita tehdään meillä sekä itsetehdystä että ostetusta taikinasta. Itse jaksan vääntää vain kerran ennen joulua, mutta kaupan pakastealtaasta löytyy helpotusta nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä teen tortut yleensä kaupan taikinasta, kun ne on niin nopsia ja käteviä 😊

      Poista
  7. Ihanat jouluvalmistelut teillä, piparien leipomisesta se alkaa ..
    Lastenlasten kanssa tulee leivottua yksi kaupan piparitaikina, enää ei tule tehtyä itse. Joskus teen piparipullia jouluksi, vielä en ole ennättänyt tehdä yhtikäs mitään - onhan tässä veielä aikaa.
    Tulin lukijaksi kivaan blogiisi, mukavaa seurata kuinka siellä pohjoisessa elellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi, Tuulikki. Piparipullat kuulostavat hyviltä. Piparikuivakakkuja olen monena vuonna tehnyt, niistäkin tulee ihana tuoksu kotiin ❤️

      Poista

Hei! Kiva kun kävit ja istahdit nettimättäälle kuulumisiamme kuulemaan. Jätäthän käynnistäsi jäljen vastasataneeseen lumeen.